Tätä kappaletta kuuntelin paljon pari viikkoa sitten. Ihana tietää, että mun ei tarvitse tehdä laulua kun joku on tehnyt sen mun puolesta.

Miehen kanssa sovittiin sillon, että jos lähdetään uudelleen yrittämään niin lähdetään puhtaalta pöydältä.Siltikin tämä seuraava kappale on soinut myös hyvin paljon "tammikuu" nimisessä soittolistassani. Tieto lisää tuskaa. Jos en olisi itse "langennut" en varmasti tietäisi vieläkään ja eläisin valheessa. No, kaikki olisi niinkuin ennenkin, mutta olisinko siltikään onnellinen?

Sitten taas vähän tunteiden heittelyä ja ihana Maria Mena.

Eilisessä perheneuvolassa kävi ilmi, että miestäni ei haittaisi jos mulla olisi uusi suhde hyvinkin pian eron jälkeen. Tuntui pahalta. Tänään hän erään keskustelun yhteydessä ilmaisi, että ei edes rakasta mua enää. No, se siitä sitten.

Hassua on se, että mun tässä kuuluisi olla se kusipää joka kohtelee toista kun roskaa, mutta huomaan että muhun koko ajan sattuu vaan enemmän ja enemmän. Miksi se olen minä joka tästä ottaa koko ajan osumaa? Onko miehet oikeesti tunteettomia?