maanantai 20. helmikuuta 2012

Ajatuksia

Yhdessä kritiikkikeskustelussa rivien välistä pystyin lukemaan sen, että kritiikin antaja ei blogini perusteella uskoisi, minun olevan surullinen ja harmissani tilanteesta. Voin sanoa sen, että tässäkin asiassa on monta eri puolta. En todellakaan ole iloinen tästä tilanteesta mutta en myöskään koe halua hautautua peiton alle ja masentua moneksi viikoksi. Elämässä täytyy mennä eteenpäin kaikesta huolimatta ja tämä ero voi mahdollistaa paljon henkistä kasvua ja itsenäistymistä sen molemmissa osapuolissa. Siksi en näe tulevaa eroa pelkästään synkkänä asiana, vaan myös hyvin voimauttavana ja kasvattavana.

Rakkaasta ihmisestä luopuminen tekee aina kipeää, mutta välillä se voi olla paras vaihtoehto.

2 kommenttia:

  1. Älä välitä tuollaisesta kritiikistä. Luultavasti kritisoijalla itsellään on jokin ero- tms. trauma käsittelemättä, ja siksi hän reagoi näin. Minusta on aivan normaalia, että haluat kirjoittamalla pohtia omaa eroasi, ja se myös auttaa sinua eteenpäin. Olet vieläpä kirjoittanut hyvin nätisti, monella on erotilanteessa halua käyttää paljon kovempaakin kieltä. Sekin on ymmärrettävää tietysti, mutta minusta sinä olet käsitellyt tilannettasi oikein rakentavalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta. Mukavaa kuulla, että joillekin kirjoitusteni viesti välittyy juuri sillä tavalla, jolla sen haluankin julki tuoda.

      Poista