Ystävänpäivä on mahdollisesti saanut alkunsa muinaisten roomalaisten juhlasta, joka oli omistettu Junolle, naisten ja avioliiton jumalalle, sekä Panille joka puolestaan oli luonnon jumala. Nuoret miehet uhrasivat vuohia ja koiran ja kulkivat ja läiskivät vastaantulijoita nahkasilla remmeillä lisätäkseen hedelmällisyyttä. On siinä mahtanut olla näky. Tätä päivää juhlittiin 15. helmikuuta.
Kristityt toki yrittivät sittemmin lopettaa kyseisen juhlan ja siitä tulikin Pyhän Valentinuksen päivä ja se siirtyi helmikuun 14.päiväksi. Valentinuksesta on ainakin kaksi eri uskomusta, mutta lyhyesti sanottuna, hän oli avioliiton ja rakastavaisten puolella.
Englannissa kuningas Henri XIII julisti päivän viralliseksi juhlapäiväksi ja sen myötä päivästä tulikin jonkinmoinen parin haku päivä. Suomen kalentereissa ystävänpäivä on ollut vuodesta -87 asti. Punaisten sydänten juhlan yhdisti markkinointikampanjaansa ensin Tampereen Sydänyhdistys. Ensimmäiset ystävänpäiväkortit Suomessa painatti Suomen Punainen Risti. Kiitos siis heille päivän kaupallistumisesta rakkaassa kotimaassamme.
Lähteet: wikipedia, oppiminen.yle.fi/ystavanpaiva
Kyllähän ystävänpäivän idea on hyvä, ei sitä voi kieltää, tässä kohtaa elämää vaan sitä tekee kipeetä ajatella päivää amerikkalaisittain rakastavaisten päivänä. Vaikeassa elämäntilanteessa ystävien merkitys korostuu! Tiedän, että minulla on monta jotka välittää ja joista myös minä välitän.Toivon kuitenkin, etteivät ystäväni puolestani tuomitsisi tai vihaisi miestäni, sillä sitä en minäkään tee. Kiitos kun olette tukena! Mä selviän tästä kyllä.
Tähän loppuun on hyvä linkittää kappale, joka on toiseksi viimeisenä tammikuun soittolistassani.
Se on surullinen ja minun mielestäni käsittelee kauniisti luopumista elämäni tähän asti tärkeimmästä ihmisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti