Sain viikonloppuna aika rajua kritiikkiä blogistani. Kritiikin antaja oli rajusti sitä mieltä, että tämä blogini ei ole hyvien tapojen mukainen tapa käsitellä asiaa. Ryhdyin miettimään asiaa ja luin blogini kokonaan läpi uudestaan ja taas uudestaan. Itse en edelleenkään huomannut mitään, mikä ei olisi tosiasia enkä mitään, joka suoranaisesti mustamaalaisi ketään.
Yritän kirjoittaa asioista asioiden oikeilla nimillä, juorujen ja spekuloinnin välttämiseksi. En myöskään mielestäni ole kieltänyt omaa osuuttani asiaan ja lisäksi ilman Facebook-linkityksiä en usko, että jollei meitä tunne hyvin, osaisi millään tavalla yhdistää blogin minuun ja meihin. Tiedän, ettei asioiden ns.julkisesti puiminen ole reiluin tapa käsitellä asiaa, mutta mielestäni tämä on rehellisin ja helpoin keino tuoda esille asia, joka on väistämättä edessä ja herättää kysymyksiä. Suosittelenkin lukemaan kokonaan ja loppuun, eikä vaan niitä pieniä pätkiä tästä.
Varmasti tämä blogi jakaa ihmiset kahtia ja jossain määrin pakottaa asettumaan puolelle tai toiselle, mutta edelleen painotan sitä, että ero tässä kohtaa tapahtuu täysin sopuisasti ja molempien yhteisestä päätöksestä. ( Jos siis olen mieheni sanat oikein ymmärtänyt)
Kirjoittaminen on aina ollut mulle tosi tärkeä tapa käsitellä asioita ja aina helpottaa sekin jos joku lukee sen mitä kirjoitan. Olen silti vilpittömästi pahoillani, jos joku pitää mua halpana makkarana tämän blogin takia tai muuten vaan loukkaantuu kirjoituksistani. En siltikään aio tätä kirjoittamista lopettaa. Tämä on minun tieni jakaa sydäntäni ja käsitellä koko tämä valtavan iso prosessi, ja näin sen myös aion jatkossa tehdä.
Nyt täytyykin lähteä Kelaan viemään tämän viikon lottoarvontakupongit. Jos vaikka tärppäis.
Ensikesän teemabiisi tulee muuten olemaan tämä;
Anna mennä vaan. Minullakin on tapana purkaa tunteeni kirjoittamiseen. Aina kun astuu julkisuuteen tavalla tai toisella niin saa varautua kritiikkiin. Se tulee "luontaisetuna". Olet kirjoittanut mielestäni tosi nätisti ja rehellisesti. Ehkä siitä on jollekin muulle vastaavassa tilanteessa olevalle apua.
VastaaPoistaKyseessä on sinun henkilökohtainen prosessisi, johon ei kukaan voi sanoa mitään. Miehelläsi olisi oma tarinansa kirjoitettavana. Suuret kirjoittajat ovat rehellisiä ja avoimia. Siksi heidän kirjoituksissaan on myös syvyyttä. Sitä tässä blogissa mielestäni on. Terv. Esa
Kiitos rakentavasta palautteesta! Toki olen varautunut myös negatiiviseen palautteeseen ja sitä ihan yhtä lämpimällä sydämellä otan vastaan kuin tätä positiivistakin.
Poista