torstai 5. huhtikuuta 2012

Onko tämä nyt niin kummallista?

Sain pari päivää sitten kuulla odottamattomalta taholta, että eräs ns.kolmas osapuoli oli lukenut blogiani ja kysynyt mieheltäni, että onko hän tietoinen tästä. Seuraavaksi syntyikin keskustelu siitä, onko oman elämän puiminen netissä julkisesti järkevää vai ei. Sanoin hänelle, että jos hän lukisi kirjoituksiani, auttaisi se häntä paremmin näkemään tunteideni myllerrystä ja kokonaistilannetta. Sanoin myös, että jos tämä häiritsee niin olen valmis poistamaan blogini, mutta en ennen kun tiedän hänen itsensä lukeneen nämä tekstit.

En kirjoita tätä siksi, että saisin mustamaalata miestäni tai siksi, että kerjäisin sääliä. Kirjoitan näitä tekstejä siksi, että ne auttavat minua itseäni jäsentämään tunteitani ja julkisesti teen sen siksi, että tiedän niistä olevan apua monelle samassa tilanteessa olevalle. Ihmisillä on kuitenkin vapaus valita mitä blogeja lukevat.

Tiedän sohaisevani taas muurahaispesää kun menen näin henkilökohtaisiin asioihin, mutta kyllä saan itsestäni kertoa niin paljon kun olen valmis kertomaan.  Varoitus, tämä tulee olemaan ehkä henkilökohtaisin tekstini jonka tänne olen kirjoittanut.

Olen miettinyt viime aikoina paljon asioita avioliittoni suhteen. Olen huomannut, että myös minä olen tehnyt paljon asioita väärin. Tiedän, että monet ystävämme ja yhteiset tuttumme toivoisivat suhteemme jatkuvan, mutta tosiasia on edelleen se, että me petimme toisiamme. Toinen henkisesti ja toinen fyysisesti. En lähde nyt erottelemaan  tässä sitä, onko toisen  teko pahempi kuin toisen, sillä ei ole tässä kohtaa merkitystä. Tuntuu vain siltä, että asian ydin on kokonaan unohdettu. Itsehän en vieläkään ole varma siitä, pystynkö ikinä enää luottamaan häneen tai kehenkään muuhunkaan. Lisäksi ne jotka meidät tuntee hyvin, ymmärtävät varmasti myös sen pointin, että ei meillä tällä hetkellä ole muuta yhteistä kun Keiju.

Ymmärrän myös oman ristiriitaisuuteni kun kerron etten pidä siitä kun muut yrittävät vaikuttaa mutta siitä huolimatta pidän blogia asiasta ja jaan omia tuntemuksiani täällä. Koittakaa silti kestää, tätä tämä on.Yhtä suurta ristiriitaa koko elämä.




1 kommentti:

  1. Keep going till it makes sense!
    Kaikest oppii, kunhan yrittää ja kaikest oppineena voi rakentaa paremmin taas!
    Ajan kans tietää mikä toimii ja mikä ei.

    Elämä menee eteenpäin ja vaiks ihmiset haluu hyvää toisille, mut välillä ovat vain epävarmoja ja peloissaan suojelemassa omia tunteitaan. on tärkeetä puhuu asioista :)

    VastaaPoista