Kevättä rinnassa

Tuli semmonen olo että taas on kirjoitettava.Aurinko paistaa ulkona ja ensimmäinen kurssi koulua on takana, Kisu nappas kevään (ja elämänsä) ensimmäisen kärpäsen ikkunasta ja kaiken pitäisi päällisin puolin olla hyvin, mutta eilen aamupäivällä romahdin hetkellisesti. Seinät kaatui päälle ja henkeä ahdisti. Oloani ei yhtään helpottanut se, että Keiju oli onnistunut  nappaamaan pöydältä puolillaan olevan aamupuurolautasen. Yllätin neidin lattialta istumasta puurolautanen naamassaan. Puuroa oli päässä, korvissa, silmissä, varpaissa, seinässä, lampussa, lattialla ja sillä hetkellä näin itseni vajoamassa puuroiseen suohon. Laskin hitaasti sataan ja saatuani sotkut siivottua liuin selkä seinää vasten lattialle ja itkin.

Viimeinen kuukausi on ollut hyvin hektinen. Eilen sain tosi viime tipassa isoimman etätehtävän palautettua sekä ensimmäisen kurssinumeroni. Kun saavuin koulusta kotiin, olo oli huojentunut mutta siltikin tyhjä. Ryhdyin heti miettimään, millä stressaisin itseni seuraavaksi, etten kerkeisi miettimään eroon liittyviä ikäviä asioita. En keksinyt mitään.

Arjen pikkuhiljaa tasaantuessa, tilanteen konkreettisuus iskee lujaa päin näköä. On paljon käytännön asioita jotka täytyy hoitaa. Onneksi mieheni tarjosi apuaan ja lupasi hoitaa osan niistä. Itse en siihen kykene.  Tajusin, että eron suhteen henkinen jaksamiseni on täysin nollassa. En tiedä onko sitä koskaan oikeasti ollutkaan. Pahinta elämässäni tällä hetkellä on väsymyksen lisäksi tietämättömyys. En pysty suunnittelemaan elämääni viikkoa pidemmälle, sillä en tiedä mitä tuleva tuo ja se ahdistaa. Ahdistaa olla vaan ajan vietävänä ja odottaa. Ajattelinkin käydä hakemassa apua nyt jostain ammatti"auttajalta". Kyllä tässä kohtaa huomaa miten ihan perus elämänhallinta vähän ontuu. Nyt täytyy yrittää ottaa pienet unet kun Keijukin nukahti. Sain onneksi keittiön siivottua ja pyykit kuivumaan.

Lopuksi kappale joka jossain määrin kuvastaa tämän hetkisiä tuntojani. Suosittelen katsomaan myös videon.