Viime bloggauksesta olen taas saanut kuulla vaikka ja minkä näköistä palautetta. Onhan se toki ymmärrettävää, että vihan tunteet ja niiden ilmaisu herättää lähinnä vaan vihaa. Luin uudestaan mun viimeisimmän tekstin ja totesin, että kyllä se on mielestäni ihan asiallinen. Kirjoitin kuitenkin sen hetkisistä tunteistani. Mielestäni varsinkin tässä omassa prosessina koen hyvin hyvin tärkeäksi sen, että viimein kykenen tuntemaan myös vihaa. Ja niinkuin kirjoitinkin, koen vihaa nimenomaan Exän tekoja kohtaan, en niinkään Exää kohtaan.
Tässä kohtaa mun täytyykin nyt vähän kyllä ottaa edellisen kirjoituksen sanoja takaisin. Muutama ilta sitten juttelin Exän kanssa ja pystyin erottamaan selkeästi sieltä sen ihmisen, johon aikoinani tutustuin. En halua liikaa nyt taas mennä Exään tai hänen sanomisiinsa, mutta olen kiitollinen siitä, miten hän aina vaan kaikesta huolimatta jaksaa olla kärsivällinen mun kanssa. Kuitenkin Keijun takia/ansiosta joudumme olemaan paljon tekemisissä jatkossakin. Tiivistettynä voin sanoa, että viime kohtaamisesta hänen kanssaan jäi oikein positiivinen kuva vaikka itku taas pääsikin. En missään nimessä halua nyt puolustella kirjoitustani, mutta täytyy muistaa, että tunteita tulee ja menee enkä missään vaiheessa kirjoittanutkaan Exän olemuksesta tai tunteista faktana, vaan ainakin mielestäni mainitsin, että kyse oli omista tuntemuksistani.
Viime kohtaaminen kuitenkin oli sen verran hyvä ja kehittävä, että haluan nyt vielä näin "julkisestikin" pyytää Exältä anteeksi, sitä että loukkasin. Jatkossa yritän olla aikuisempi ja kypsempi asian suhteen. Pyydän kuitenkin kärsivällisyyttä, ei tää eroaminen ole vain nimiä paperilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti