It´s my life

Oli nyt pakko tässä juhannuspakkaamisten lomassa tulla vuodattamaan.

Mun hermoon on alkanut tosi pahasti ottamaan ns.kristityt ystäväni, joiden lähes tärkein elämäntehtävä tuntuu olevan minä ja minun elämäni vahtaaminen ja arvioiminen. En nyt lähde tässä erittelemään mistä kaikista valinnoistani ja päätöksistäni kyseinen toiminta johtuu mutta sen voin sanoa, että omien elämänkokemusteni ja koettelemusteni kautta en ajattele asioista enää niin naiivisti tai musta-valkoisesti.

Tästä pääsemmekin siihen, että se ei tee minusta yhtään sen huonompaa uskovaa tai kristittyä, jos en ajattele samalla tavalla kuin sinä tai joku muu. Kuitenkin loppupeleissä me olemme vastuussa vain omista teoistamme(kristittynä toki ajattelen että Jumalalle). Jos olet huolissani minun henkisestä tai hengellisestä tilasta, olet sitä turhaan. Tällä hetkellä elämässäni olen onnellisempi kuin pitkään aikaan juuri näin kuin olen.
Lisäksi hoidan kiitos vain yhteyteni Ylös aivan itse, ja mieluusti ilman välikäsiä.

Nyt joku voisi sanoa että "se koira älähtää". No itse olen sinut ratkaisujeni ja päätösteni kanssa, joten toivon että muutkin voisivat olla.

Onneksi on myös niitä, jotka tuomitsemisen ja arvostelemisen sijaan osaavat iloita onnestani. Kiitos heistä.

Pieni purkautuminen tähän juhannuksen nurkille, koska asia sai taas kerran verenpaineeni kohoomaan.

Jos jokainen eletään vaan oma elämämme ja jos semmoista ei ole, suosittelen lämpimästi hankkimaan.

*UGH*

Hyvää jussia kaikille! ;)