keskiviikko 5. joulukuuta 2012

The End.



 
Miettiessäni kuumeisesti miten aloitan tämän tekstini, törmäsin FINLEXin sivuilla vuonna 1929 säädettyyn avioliittolakiin. Täytyy myöntää, että hieman huvituin lukiessani esimerkiksi näitä pykäliä koskien avioeroa. En nyt kaikkia niitä tähän halunnut laittaa mutta tässä kuitenkin muutama.

"Annettu Helsingissä 13. päivänä kesäkuuta 1929

  "70§  
Jos puoliso on rikkonut avioliiton tekemällä huorin, on toisella puolisolla oikeus saada avioero. Sama olkoon laki, jos puoliso on harjoittanut haureutta samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa taikka on sekaantunut eläimeen.
Kun huoruuden perusteella tuomitaan avioeroon, voi oikeus, jos erityistä syytä on, määrätä, että syyllinen puoliso ei saa mennä uuteen avioliittoon, ennenkuin vuosi on kulunut aikaisemman avioliiton purkautumisesta."

 "71§
Jos puoliso on avioliiton aikana saanut sukupuolitaudin, olkoon toisella puolisolla oikeus avioeroon, paitsi milloin ensiksimainittu voi saattaa uskottavaksi, että tauti ei ole aiheutunut haureudesta eikä ole saattanut toista puolisoa tartunnanvaaralle alttiiksi."

 "75§
Jos puoliso on avioliiton aikana tullut mielisairaaksi tai tylsämieliseksi, olkoon toisella puolisolla oikeus avioeroon, jos sairaus on jatkunut kolme vuotta eikä ole päteviä toiveita hänen pysyväisestä parantumisestaan.
Milloin siihen on erittäin painavia syitä, voidaan tuomita avioeroon, vaikka sairaus on kestänyt lyhyemmän ajan, kuin edellä on sanottu." "

(Suosittelen alla olevaa linkkiä ;) )



Oma avioeroprosessini kesti ensimmäisen hakemuksen viemisestä käräjäoikeuden päätökseen n.6,5kk. Tämän prosessin aikana, tarvitsi tulostaa, täyttää ja allekirjoittaa vain kaksi paperia ja toimittaa ne oikeaan osoitteeseen. Ei mitään perusteluja tai selvityksiä eroon johtavista syistä. On se meille tehty kyllä todella helpoksi. No hmm...eroon liittyen en tiedä oikein mitä kirjottaisin.

Alkuun olo oli sekava. Tunsin samaan aikaan hämmennystä,surua, iloa, helpotusta,katkeruutta ja vihaa. Nyt tunteet ovat tasoittuneet sen suhteen, ja uskon, että näin sen pitikin mennä. Oma elämäni alkaa pikkuhiljaa järjestyä kaiken suhteen ja pieniä väläyksiä tulevista onnellisista vuosista (yksin tai yhdessä) on jo alkanut näkymään. Exälle voinkin siis hyvillä mielin toivoa samanlaista onnea, jota mulle nyt ainakin toivon mukaan ollaan suomassa.

Voi olla, että tämä tekstini jää viimeiseksi. Elämä alkaa vaan olla aika hyvällä mallilla ja ns.oikeat elämän asiat täyttävät mielen ja kalenterini. No, se jää nähtäväksi.

Joku saattaa ehkä säikähtää tätä kappaletta, jonka linkitän tähän alapuolelle, mutta tosiasia on se, että vaikka ero astuikin voimaan vasta n.kuukausi sitten, suhteemme loppui kuitenkin jo tammikuussa ainakin ihan viimeistään. Ehkä tuota ei nyt pidä ottaa liian kirjaimellisesti, sanoma on kuitenkin se että elämä jatkuu.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti