Mirror mirror on the wall...

Katsoessani peiliin vähän yli vuosi sitten, näin edessäni hieman keskenkasvuisen, onnettoman ja hieman läheisriippuvaisenkin naisenalun joka oli ihan hukassa ajoittain onnettoman avioliittonsa kanssa.  Olin aika kykenemätön tekemään omia valintojani täysillä vaan menin aika pitkälti sen mukaan, mitä muut ihmiset multa odottivat.  Koin olevani hyväksytty tiettyjen ihmisten silmissä vain sitä kautta, että toimin mukautuen ja muokkautuen heidän toiveisiinsa ja mielipiteisiinsä.

11.pvä tuli tasan vuosi siitä, kun luin Exän kirjeen ja tää koko kamala prosessi alkoi. En näe tarpeelliseksi kuitenkaan palata sen illan tunnelmiin. Tämä perjantai kuitenkin oli hämmentävä sillä melkein puskista ja tietämättäni kriiseilin yhden päivän aikana oikeastaan koko viime vuoden  prosessin läpi ja siitä joutui myös ihan viattomat kärsimään.Siitä voin vaan pyytää asianomaisilta anteeksi. Viime vuosi oli mun elämäni tähän astisista rankin ja sellaiseksi se saa jäädä. Kuitenkin vuoden lähentyessä loppuaan, löysin elämäni jotain sellaista johon nyt haluan keskittyä ihan täysillä ja eiköhän ajan kanssa jää pois ne hetkittäiset katkeruudenpuuskat joista Exä joutuu edelleen silloin tällöin kärsimään. Mä haluan keskittyä täysillä tulevaan ja kaikkeen siihen hyvään joka on mun elämääni varten varattu.

Mitä näen peilissä nyt kun vuosi on kulunut ja moni vaihe elämässäni on sulkeutunut? Näen itsenäisen, omilla jaloillaan seisovan naisen joka on jo kypsä tekemään itse omat päätöksensä. Tiedän, että olen jo tehnyt ja varmasti vielä tulen elämässäni tekemään ratkaisuja joita kaikki ystäväni eivät hyväksy tai allekirjoita, mutta eikö ole pääasia että olen onnellinen ja menen eteenpäin itselleni parhaaksi kokemallani tavalla? Pitkästä aikaa elämässäni olen taas kokonaisvaltaisesti onnellinen ja siinä onnessa aion pysyä.