Juhannuksen taikaa

"Juhannus tarkoittaa keskikesän juhlaa, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen tienoilla. Pohjoisessa juhannus on valon juhla, jolloin keskikesä on kauneimmillaan.  Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan muistopäivänä, mistä tulee nimi juhannus. Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa juhannus on ollut tärkeä kansanomainen merkkipäivä. Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat kiinteäsi esimerkiksi juhannussauna, juhannuskokko ja juhannustanssit. Suomessa juhannus on myös virallinen liputuspäivä, jolloin liputetaan koko juhannusyön ajan. Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaisen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni."


Lähde:Wikipedia

Iltapäivällä karkaamme Keijun kanssa monen muun suomalaisen tavoin mökille. En ota sinne konetta mukaan, joten pistän tämän Juhannuspostauksen nyt niin ei sitten tarvitse harmitella,että jäisi kirjoittamatta. Juhannukseen liittyy varmasti eniten kaikenmoisia taikoja ja uskomuksia, jotka todellakin on jaettava teillekkin. Mulle on jotenkin tullut semmonen käsitys, että suomalaiset ovat olleet varsin epävarmaa kansaa naimaonnen ja hedelmällisyyden suhteen. Juhannustaiat ovat kuitenkin aivan omaa luokkaansa sillä iso osa juhannustaioista suositellaan tehtäväksi alastomana.

Tunnetuimpia juhannustaikoja on varmaan se, että kun kiertää alastomana kolme kertaa kaivon keskiyön hetkellä  ja kurkistaa veteen, näkee tulevan puolisonsa.

Ennen aikaan on myös hypitty alastomana kasteisella niityllä ja jopa mielitiettyjen pelloilla. Eihän siinä, alastomuus on ihan luonnollinen asia, eikö? Lisäksi on laitettu seitsemästä kukasta tehty kimppu tai yhdeksästä heinästä _hiljaa_ tehty seppele tyynyn alle ja yöllä on sitten nähty unia tulevista puolisoista...Vai onkohan sittenkään? Hauskin oli ehdottomasti tämä:"Toinen yleinen taika nykyisin on kävellä juhannussaunan yhteydessä takapuoli edellä kohti puupinoa. Mihin halkoon takapuoli osuu, sellaisen rakastajan saa. Jos halko on halkaistu, se on jo toisen naisen varattu mies, jos se on kokonainen, se tulee täysin omaksi"

Tässä muutamia linkkejä joista löytyy lisää juhannustaikoja,
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannustaika ,
http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/2011/06/1348841/keskikesan-kiihkeat-lemmenloitsut-ja-juhannustaiat,
http://www.naimisiin.info/html/body_taikoja___enteita.html

Ukko taivahannapainen,

remupilven reunallinen

hävittele häirikköni

kadottele kummajainen,

anna miesi mielehinen,

urho uljas ujuttele

katsomahan, kysymähän,

ilokseni iskemähän.

Itse en juhannuksena aio taikoja tehdä. Taiat olisivat vähän hataralla pohjalla, kun se "mielitietty" on mukana. Tiedän, että tässä kohtaa moni ajattelee, että eikö ole vähän liian aikaista, eihän eroni ole vielä virallisesti astunut voimaan. Niin, tämä olikin asia josta halusin kirjoittaa. Mä olen sitä mieltä, että ero on astunut voimaan jo siinä vaiheessa, kun olemme tietoisesti rikkoneet vihkivalaamme, molemmat tavallaan. "Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta Exä, tahdotko ottaa Vahvemman naisen aviovaimoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?"No tahtoihan se, mutta kuinkas kävikään?(Ps.nimet on muutettu ;))

 Tämän perusteella uskallan itse ajatella, että myös Jumalan silmissä, eromme on tapahtunut jo ensimmäisen syrjähypyn aikana. Mielestäni virallinen avioero on vain pari nimeä paperilla ja keino saada joskus uudelleen taas naimalupa ja tälle mielipiteelle perustan omat päätökseni ja ratkaisuni myös pohtiessani "oikeutusta" uudelle suhteelle. En ole velkaa Exälle enää mitään, eikä hän minulle. Keijun vanhemmuus onkin sitten ihan eri asia, joten siihen en nyt tässä kohtaa mene.

No, se siitä. Nyt pitäisi vielä pakata viimeisetkin tavarat ja siivota koti lähtökuntoon, sitten on kiva tulla takaisin kun on tavarat paikoillaan. Mielestäni yksi maailman kauneimmista kappaleista, joka tekee kunniaa suomalaiselle luonnolle ja kansanluonteelle. Joskus toivon tanssivani tätä vielä...

Hyvää ja turvallista juhannusta!

Henkistä kasvua

Nyt on aikaa kulunut jo jonkin aikaa edellisestä postauksesta niin kaipa mä nyt sitten jotain kirjoitan. Ajatuksia olisi todella paljon jaettavaksi, mutta en nyt niitä kaikkia tähän yhteen ja samaan kirjoitukseen aio ympätä. Takana on varmasti yksi elämäni parhaimmista viikonlopuista, mutta jotenkin silti on tänään ollut alakuloinen olo. Mä olen tuntenut oloni tänään yksinäiseksi. Tiedän, että se voi kuulostaa tosi oudolta, mutta semmonen olo mulla on ollut.

Mulla on ympärilläni ihana perhe, joka tukee mua parhaansa mukaan, ihania ystäviä jotka aina vaan jaksavat kuunnella mun valituksia ja kriiseilyä, ihana tytär joka rakastaa mua ehdoitta ja Eräs joka välittää musta todella paljon ja jonka läsnäolo saa mun päivän kirkastumaan.<3 Kaikista näistä ihanista ja rakkaista ihmisistä huolimatta mulla on ollut yksinäinen olo. Semmonen olo, että ei kukaan oikein ymmärrä mitä mä käyn läpi, ja mistä nämä mun kriisit ja ailahtelevaisuus johtuvat. Mä olen tässä tämän päivän aikana muuttanut mieleni uskomattoman monta kertaa, saman asian puitteissa tosin. Ensiksi mun ja Keijun piti lähteä huomenna reissuun mun vanhempien luokse, sitten mua alkoi ahdistaa hetkeksi, pääsin ahdistuksesta yli ja ostin jopa jo junaliput. Tämän jälkeen se sama ahdistus iski jälleen ja päätin perua reissuni. Se stressin määrä, joka tuli kun tiedostin kaiken edessä olevan organisoinnin, pakkaamisen, siivoamisen ja matkustamisen kissan ja taaperon kanssa oli vähän turhan suuri mun tän hetkisille voimille sitä kantaa. Tiedän, että vanhempani toivoivat meitä kovasti sinne, mutta tässä kohtaa mun oli nyt pakko pistää vaakalaudalle vanhempieni mahdollinen pettyminen ja oma jaksamiseni.

Ahdistusta potiessani huomasin taas tukeutuvani entistä enemmän ihmisiin, jotka ovat ympärilläni. Pian kuitenkin vanhemmiltani tuleva tuki alkoi tuntua lähinnä ahdistavalta ja painostavalta. Huomasin ajattelevani mielessäni, että taasko ne yrittää vaikuttaa mun päätöksiin. Säikähdin hieman ajatuksiani, sillä tiedän, että he eivät todellakaan sitä yrittäneet. Epäsuorasti pyysin apua ja tukea ja sitä heiltä myös sain. Jossain sisimmässäni kuitenkin heräsi se pieni kapinallinen teini, joka torjui kaiken avun. Mähän olen aikuinen nainen, joka pärjää ihan hyvin itsekseen. Vedin semmoisen johtopäätöksen, että tästä se mun yksinäisyyden tunne ehkä johtuu. Halu seistä omilla jaloilla on niin suuri, että bumerangina takaisin heitän lähes kaiken minulle tarjotun avun ja tuen. Myöskin halu tehdä itsenäisiä päätöksiä varmasti vaikuttaa asiaan. En haluaisi, että muiden mielipiteet ja uskomukset olisivat ratkaisevassa osassa elämääni koskevissa päätöksissä. Olen jo tehnyt päätöksiä, jotka eivät vanhempieni eivätkä varsinkaan uskovaisten ystävieni mielestä vaikuta kauhean järkeviltä ja tiedän, että tulen niitä tekemään jatkossakin. Silti toivon, ettei mua tuomittaisi sen vuoksi, etten ehkä allekirjoita enää niin mustavalkoisesti kaikkea sitä, mitä mulle on vuosien varrella opetettu.

Voi toki olla, että yksinäisyyden tunteeni johtuu osittain juuri siitä, että mulla ei tällä hetkellä ole semmoista ns.yhteyttä mihinkään seurakuntaan. Mutta ehkä juuri se "irtaantuminen" yhteisöistä on saanut mut ajattelemaan omilla aivoilla asioita. Kyllä mä edelleen uskon, mutta jotenkin mun viime aikaiset kokemukset ja tuntemukset ovat saaneet mut ajattelemaan, että noin en enää jatkossa aio tehdä vaikka se kuinka olisi Raamatun mukaista toimia niinkuin aina ennenkin. Mä kaipaan kyllä sitä yhteyttä ja kaikkia niitä juttuja mitä seurakunnasta voi ammentaa mutta en kaipaa sitä ahdistusta ja syyllisyyttä joka myös nykyään liian helposti tuntuu välittyvän kristillisistä yhteisöistä jos et tee juuri niinkuin Raamattuun on kirjoitettu. Tiedän, että nyt liuta ihmisiä on todella huolissaan musta luettuaan tän tekstin, ja saavat ollakkin.Voinhan mä oikeesti ollakin ihan ulapalla näistä asioista, mutta kuka oikeasti on valtuutettu toiselle sanomaan, että et sä voi tuntea tai ajatella noin?

All you need is love.

Tässä vielä kappale jonka yhdestä siskoni minulle lähettämästä soittolistasta bongasin, siinä on tällä hetkellä se sanoma johon mä haluan turvautua kaikista näistä mun ailahteluista, epäilyksistä ja "vääristä" ratkaisusta huolimatta.

 Ps.Tiedän että osa jäi nyt pohtimaan että mistä ns. vääristä ratkaisuista mä puhun. No valotan tilannetta nyt sen verran, että mä en taida enää olla niin vapailla markkinoilla. Siitä lisää sitten seuraavassa postauksessa.

Perjantai

Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä. Pitkästä aikaa vietän viikonloppua kotona Keijun kanssa ihan kaksistaan. Kisu toki on kotona myös, mutta nyt kun Keiju nukkuu on täällä superhiljaista ja rauhallista. Mä oikeastaan nautin tästä, että saan kotosalla puuhailla omassa rauhassani kaikenlaisia juttuja, vaikka täytyy myöntää, että on hieman haikeaa pitkästä aikaa viettää perjantai-iltaa yksin. No, kaikkeen tottuu ja hyväähän tämä vaan tekee! Tässä kappale joka sopii mun perjantai-illan haikeisiin fiiliksiin oikein mainiosti.Kaunis eikö?

Aika parantaa

Huomenna tulee kuluneeksi tasan neljä kuukautta siitä kun postasin ensimmäisen tekstini tänne ja kohta on kulunut puoli vuotta siitä, kun sain tietää pettämisestä. Tää kevät on mennyt ihan hujauksessa ohi. Tällä viikolla alkoi ns.kesäloma ja sen olen kyllä totisesti ansainnut. Tänä keväänä on mun elämässä käynyt enemmän asioita kuin melkein mun koko elämäni aikana tähän asti, kummasti kaikesta vaan selviää, vaikka asiat ovatkin kasaantuneet muutamaan kuukauteen. Mä olen aloittanut mun opinnot ja saanut ensimmäisen lukukauden päätökseen ihan kohtuu kunnialla, lisäksi mä olen muuttanut yhden mun elämäni rankimmista muutoista, tehnyt päätöksiä avioerosta ja huoltajuusasioista,ottanut vastuun itsestäni ja Keijusta myös taloudellisesti ja kaiken tämän jälkeen mä koen olevani vielä selväjärkinen ja mikä tärkeintä, en ole katkeroitunut!Toki mä olen tarvinnut ulkopuolista apua tästä kaikesta selviämiseen, mutta vahvuutta ja vastuuta on myös myöntää oma heikkoutensa ja ottaa se apu vastaan joka on tarjolla.

Terapiassa viime kerralla täytettiin "masennuskysely" ja arvatkaapa mitä? Mä sain puhtaat paperit. Kaikesta siitä paskasta (excuse my french)  huolimatta, jota mun niskaan on satanut nyt keväällä mä koen olevani onnellisempi kuin moneen vuoteen.

Mä olen onnellinen itseni vuoksi siksi, koska olen selvinnyt niin hyvin ja kyllä mä olen onnellinen myös Exän puolesta, joka on myös saanut vapauden etsiä itsensä ja toteuttaa niitä haaveita ja unelmia, jotka ei mun ja Keijun kanssa ehkä olis olleet mahdollisia. Mä olen onnellinen, koska Keiju tulee vielä saamaan meistä molemmista, Exästä ja musta tasapainoiset ja onnelliset vanhemmat, vaikkakaan ei yhdessä. Kyllä se Keijuun olisi varmasti vaikuttanut negatiivisesti jos kumpikaan meistä ei olisi voinut olla meidän avioliiton aikana oma itsensä. Mä en halua kasvattaa lastani kulisseissa, enkä usko että Exäkään.Nyt saa Keijukin vapauden kasvaa just semmosena kun on. Mä olen onnellinen myös siksi, että olen huomannut että pystyn taas tuntemaan. Tuntemaan ihastusta, vihaa ja surua ihan eritavalla kuin aiemmin.

Omassa prosessissani olen tullut siihen pisteeseen, että tiedän, että kun sen aika on ja annan itselleni luvan, pystyn taas rakastumaan ja sitoutumaan 100%  siihen mieheen, joka on mun arvonen ja jakaa mun kanssa samanlaisia haaveita ja mikä tärkeintä, tykkää musta just tämmösenä kun mä olen, tennareineni ja peltisine leipälaatikoineni. (Jos ei tykkää tennareista tai mun peltisestä oranssista leipälaatikosta, ei oo mitään saumaa. ;))

Mistä sen sitten tietää, että on valmis menemään eteenpäin?Omalla kohdallani tiedän sen siitä, että vanhojen kuvien katselu ei tee enää kipeetä, vaan tuo mieleen vaan niitä hyviä muistoja, jotka siinä tilanteessa ja hetkessä olivat oikeita. Toinen mistä tunnistan prosessin kypsymisen on se, että en enää tunne mustasukkaisuutta ajatellessani, että joku päivä Exä on jonkun toisen kanssa ja jakaa elämänsä jonkun muun kanssa kun mun. Se ei enää tunnu pahalta, vaan päinvastoin toivon, että sitten kun hän siihen valmis on, löytyisi  hänenkin rinnalleen joku, joka toivoisi elämältä samoja asioita kuin hän.Toivon hänen vielä tulevan onnelliseksi ja tiedän, että hän toivoo samaa minulle.

Tässä mulle nyt lähiviikkoina hyvin rakkaaksi tullut kappale Suvi Teräsniskalta: